maanantai 22. joulukuuta 2008

Eero Koivistoinen - Valtakunta 1968

Valtakunta oli levy, jota pohdittiin sen ajan kulttuurivaikuttajien toimesta Parnasso-lehdessä asti. Kertonee minkälaiseen tyhjiöön levy aikanaan tässä maassa putosi. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun suomessa yhdisteltiin runoutta ja musiikkia yhtä suruttomasti.

Kiitos suomalaisen kirjastolaitoksen, sain noutaa lähikirjastosta tämän alkuperäisen 'Otavan kirjallisen äänilevyn'. Jees, Otava kustansi hetken aikaa kunnianhimoisia äänilevyjä. Tästä on tehty uusintapainos (uusilla lisäbiiseillä) joskus 90-luvun puolessa välissä, mutta siitä ei olla.

Koivistoinen oli saanut levylle soittamaan entisen Blues Sectioninsa, joukon eturivin jazz-muusikoita sekä laulamaan Seija Simolan, Vesa-Matti Loirin (yksi biisi) ja Eero-nimisen laulajan. Eerohan on siis se hämympi Raittisen veljes, joka sai ansaitun taiteilijaeläkkeensä. Luultavasti kieltäydyttyään 'Back to the Sixties' keikoista jossain helvetin Katinkullassa.. Loirillekin voisi sen eläkkeen myöntää, ettei sen tarvitse julkaista Inari-trilogian neljättä osaa kännisiä suomibiisejä mongertaen.
Mutta pois sivuraiteilta; Saarikosken, Laineen, Anhavan ym. runoihin on sävelletty suhteellisen kunnianhimoista musaa. Ei kuulosta yhtään pahalta, etenkin kun Koivistoinen ei tässä vaiheessa ollut saanut juuri minkäänläistä koulutusta aiheeseen. Tämän jälkeen äijän tietotaito kyllä karttui, mutta tämän levyn ennakkoluulottomaan kokeilevaisuuteen ei päästy ainakaan niillä levyillä, joita olen kuullut.

Tämän levyn toimiessa valitsemieni runojen ja musiikin leikkikenttänä toimii se myös musiikillisena hiekkalaatikkona. Tuntuu kuin ihmiset, jotka tekevät kaupallista musiikkia avaruuskaudella tässä maassa, pelkäisivät sähköä ja sen sekä magnetofoninauhan mahdollisuuksia.
Pidän kaikenlaisesta hyvästä musiikista. Jos minun pitäisi sanoa keneltä olen saanut vaikutteita sävellyksiini, en voisi sanoa ketään tai sitten pitkän luettelon: Beatles, Bach, Basie, Bacharac, Ellington, Evans, Eric Dolby, Debussy, Donovan, Coltarane, Frank Zappa, Ravi Shankar, Henri Selmer, Ives, Monk, Mingus, Mothers of Invention, Fathers of Connection, Vanilla Fudge jne. Toisin sanoen luettelosta tulee sitä epätäydellisempi mitä pidemmälle se jatkuu.

Eero Koivistoinen

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Levy on mielestäni varsin yllättävää tavaraa Koivistoiselta. Muut kuulemani levyt ovat melko perus jazzia (luukunottamatta muusa ja ruusa lasten levyä). Levyn kappaleet ovat erittäin monipuolisia ja varsinkin pientä peliä limousinessa ja hiljainen hetki ovat okein hienoja sekä musiikiltaan, että sanoituksiltaa. Mielelläni haluaisin nähdä tästä uusintapainoksen jotta voisin hankkia kyseisen albumin myös omaan levyhyllyyni

Rolf Jacksen kirjoitti...

Kyllä. Sitä voisi jopa luennehtia orkestroiduksi psykedeliaksi. Ehkä joku David Axelrod suuresta maailmasta olisi lähin esimerkki?

Uusintapainoksen kanssa voi olla kaksi mutkaa; en tiedä onko Otava antanut julkaista uudelleen mitään äänitteitään ja toiseksi levyn tekstien aikasidonnaisuus. Tai siis se, että haluaako Koivistoinen tai laulajat julkaista uudelleen aika.. helvetin poliittisia laulujaan.