sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Rockin apumiehet #1 - Doggen

Musiikkimaailma on täynnä artisteja joiden panos on ollut tärkeä, mutta näkymätön. Yksi David Bowien suuruuden ja muuntautumiskyvyn syistä oli sopivien työkumppaneiden haaliminen. Marsin hämähäkit tuskin olisivat kuulostaneet samalta ilman Mick Ronsonia kitarassa, pianossa ja sovituksissa. Berliini-trilogiaa ei tunnistaisi ilman Brian Enoa. Näistä jälkimmäinen oli ja on edelleen artisti ominkin jaloin, mutta esimerkiksi Ronson vajosi kyydistä poistamisen jälkeen vakavaan alkoholismiin.

Doggen, eli Tony Foster (s.1966 Nottingham) kuuluu näihin musiikin henchmaneihin. Britti Foster asui 90-luvun alussa Los Angelesissa yhdessä lauluntekijä West Arkeen kanssa, joka on kuuluisa Gun's Rosesisille tekemistä biiseistä. Foster toimi sessiomiehenä ja soitti Arkeen-vainaan Use Your Illusionille tekemien biisien demoissa.
Täällä hän tapasi Julian Copen, ja miehillä synkkasi heti. Doggen/Foster teki brittilevy-debyyttinsä Copen 'Jehovahkill' albumille vuonna 1992. Kun Mike 'Mooneye' siirtyi soittamaan Jason Piercen Spiritualizediin, Doggen korvasi hänet Copen bändissä kokonaan. Myöhemmin Doggenkin on soittanut Spiritualizedissa, joten näiden yhtyeiden välillä seilataan kovasti. Copen ja Doggenin yhteistyö jatkuu edelleen rönsyillen Brain Donorin stonerista Neu!-tyyliseen saksajunnaukseen. Ja niihin loistaviin pop-kappaleisiin. Itseasiassa Doggen oli ainoita muusikoita, joka suostui jatkamaan Copen kanssa tämän kilahdettua huonoon metalliin.

Doggen kiertää ja soittaa myös omaa kamaansa mm. DØGNTANK yhtyeensä kanssa. Se on mielenkiintoinen projekti kabukimaskeineen, Kiss/Montrose/MC5 riffeineen ja kertosäkeineen. Parasta Kissiä 2000-luvulta. MySpace sivuilla voi tutustua yhtyeeseen. Etenkin kolmas kappale 'Waiting for Tomorrow' jytää juuri niinkuin pitää.

Edit: Viimeisen tiedon mukaan Doggen ja Cope & co ovat lähteneet omille teilleen.

1 kommentti:

peteer kirjoitti...

Rankka biisi tuo "Waiting for tomorrow". Hieno ja tiivistetty ilmaus, ilman turhia hörhelöitä.
Jotenkin on mennyt koko äijä aivan ohi, ehkä kun ei ole Kissiä ja Guns'n'Rosesia tullut kuunneltua. Julian Copea kyllä, mutta ei silti ole tullut tajutuksi noin merkittävää merkitystä.