Rolling Stones - Jumpin' Jack Flash 1968

Jumpin' Jack Flash on soitetuimpia biisejä, mihin en ole onnistunut ikinä kyllästymään. Joka ikinen kerta kun sisääntuloriffi alkaa soida, tulee joka paikkaan edelleen täpinää. Täydellinen biisi, täydellinen takapotku ja täydelliset soundit. Tässä kirjoitettiin tulevan vuosikymmenen punkin ja glam-rockin aakkoset.

Biisi toi Stonesin takaisin elävien kirjoihin bändin tehtyä pari heikkotasoista psykedelia-levyä. Stonesien 60-lukua leimasi Beatlesien liikkeiden apinointi, joka vei välillä aika pahasti metsään. Myöskään mitään hirveän hyviä levykokonaisuuksia ei tehty, ennenkuin Liverpoolin kuninkaalliset vetäytyivät kehästä. Sitten pamahtikin muutaman pitkäsoiton klassikkosuora. Tosin Beggars Banquet ja Let it Bleed ovat jo hyviä levyjä.

Keef (vai oliko tässä vaiheessa vielä/taas Keith) Richards soitti kitaran avoimella vireellä 25 watin pikkuvahvistimen läpi. Maailman isoin riffi on siis paukutettu ulos kahvinkeittimen kokoisella vehkeellä. Bill Wyman sanoo keksineensä pääriffin, mikä lienee totta. Sen verran monta muiden biisiä on kirjattu pokkana Jagger/Richards kaksikon nimiin.

Promo-clippi on todella makean näköinen. Bändi näyttää maskeineen, naaman kokoisine laseineen ja välinpitämättömine ilmeineen pahan rock-yhtyeen prototyypiltä. Tässä vaiheessahan Brian Jonesilla oli vaikeuksia pelkässä kitaran kaulassa pitämisessäkin. Muutaman kuukauden päästä hän oli mullan alla. Mutta niinkuin Sid Vicious kymmenen vuotta myöhemmin todisti; riittää, että näyttää hyvältä lavalla ja kuvissa.

Ja kuka on Jumping Jack? Richardsin maatilan puutarhuri.