keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Julian Cope - Jehovahkill 1992

Huomasin tämän pyörivän kotistereoissa vuodenajasta toiseen, joten annetaan levylle uusintahuomio. Edellisen vuoden postaukseni oli vain lyhyt raapaisu yhden ehkä 90-luvun parhaan levyn sisältöön.

Julian H. Cope on artisti, joka nousi 80-luvun taitteessa hetkeksi kuuluisuuteen 'Liverpool-scene' yhtyeensä Teardrop Explodesin kanssa. Bändi sai muutaman hitin ja esiintyi Top of the Popsissa.

Uudesta aallosta Cope ponnisti psykedeelien maailmaan. Lavalla itsensä verille viillellyttä artsitia pidettiin hetken aikaa taas yhtenä 'kadotettuna artistina'. Kuinka tietoinen tuo peliliike oli, voi vain arvailla. Copen musiikkikin on täynnä nerokkaita pastisseja, joten hänen roolihahmonsa hullusta taiteilijasta on varmasti hyvinkin harkittu.

Tässä välissä hän kuitenkin ehti yllättää kuulijansa pläjäyttämällä pari MTV-soittoakin saanutta seesteistä pitkäsoittoa. Hetken taas valtavirtasuosiota nauttineena hän teki 'Peggy Suicide' albumin, joka oli kyllä erittäin kuuntelukelpoinen levy, mutta käsitteli uuspakanuutta, järjestelmällisen uskonnon pahuutta, ympäristöasioita ja muita yhtä kevyitä aiheita. Sama toistettiin tällä Jehovahkill-levyllä ja se riitti kenkimiseen levy-yhtiöstä. Trilogian kolmas osa 'Autogeddon' ilmestyi tämän jälkeen eri yhtiön listoilla ja käsitteli nimensä mukaisesti teollisuus/autoteollisuus aihetta.

Jehovahkill alkaa aika tarkalleen samoista nuoteista, joihin Peggy Suicide loppui. Akustisen Soul Desertin jälkeen alkaa matka aamun maahan. Jehovahkillin mikseriin on laitettu Kraftwerkkiä ja Iggy Popia. Copen hyvän sävelkynän värittämänä. Välillä annetaan esoteerisen kuuloisen syntetisaattorin huokaista. Krautrockkia kohtaan kumarretaan useaan otteeseen. Villiä kitarointia sisältävä Necropolis ja The Subtle Energies Commission ovat melkein kaiken velkaa Neu!:n ykköslevylle.

Vaikka yllä namedroppailtiin, kuulostaa levy silti TÄYSIN Julian Copen itsensä tekemältä. Hieno suodatin ja mielenkiintoista asiaa.

Ei kommentteja: