sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Hurriganes - Hot Wheels 1976

Hurriganes nauttii Suomessa mainetta amisviiksien ykkösbändinä. Get On ja kumppanit jytäävät edelleen satavarmasti maakuntien toriparkeissa subbarit jyskyttäen ja viritetyt corollat vapisten.

Itselläni on aina ollut pikkuisen kaksijakoinen arrogantti suhtautuminen bändiin. Mutta toisaalta bändin.. soitannalliset arvot ovat kuitenkin aina paistaneet sieltä Get Onin junttiudenkin läpi. 'Ganes' kuitenkin jytäsi rehellisesti aikana, jolloin arvostettujen suomi-bändien piti näyttää lavalla siltä, ettei siellä ole kiva olla. Roadrunner levy oli myös se, jonka tuoma rahavirta mahdollisti kaikki Loven obskuurimmat julkaisut.

Ennen Hot Wheelsiä bändin todellinen virtuoosi Albert Järvinen oli lähtenyt kävelemään. Crazy Days oli ensimmäinen levy, jolla oli mukana alkuperäinen kitaristi Ile Kallio. Sitä seurannut Hot Wheels kiihdytysauto-kansineen on oma henkilökohtainen suosikkini ja ainoa Ganes levy, joka on kokonaisuutena hyvä.
Järvisen sooloilujen poistuessa yhtye keskittyi enemmän siihen alinta yhteistä nimittäjää koskevaan jytään. Remu vetää biisit tutulla remlangillaan, mutta se miehen mölinästä on sanottava, että se silti kuulostaa englannilta tarkoittamatta mitään. Tankerosta ei siis voi puhua. Soundillisesti Hot Wheels on yhtyeen raskain levy ja jytää alusta loppuun tyrät rytkyen.

Hot Wheels teki bändistä 'ison' myös lahden toisella puolella Ruotsissa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että yhtye alkoi keikkailemaan myös siellä.

Alla on yhtyeen mukaelma Bo Didleyn klassikosta, jonka bändi vetää harvinaisen tiukalla otteella.

Ei kommentteja: