Todd Rundgren on Atlantin tällä puolella jäänyt vähemmän tunnetuksi, kuin kotimaassaan. Jokainen musiikin ystävä on kyllä kuullut nimen, mutta sen yhdistäminen miehen omaan musiikkiin on vaikeaa. Täälläpäin hän taitaa olla kuuluisin Liv Tylerin kasvatti-isänä. Ai kuka Liv Tyler? Niimpä niin..Rundgren (s.1948) nousi Yhdysvalloissa osavaltiokuuluisuuteen ensimmäisen bändinsä Nazzin kanssa, joka levytti kolme albumia vuosien 68 ja 71 välillä ja tukun singlejä. Yhtyeen kappale seuraavana vuonna ilmestyneellä 'Nuggets'-kokoelmalla nosti bändin vielä maanlaajuiseen pikkukuuluisuuteen.
Yhtye oli kuitenkin jo hajonnut ja Rundgren siirtynyt soolouralle. Miehen koko 60-luvun kestänyt huumeiden vastaisuus muuttui 70-luvun alussa täydellisesti Rundgrenin löytäessä marihuanan, LSD:n ja Ritalin-nimisen piristeen. Tämän voimalla hän väänsi karmean kasan lauluja 20-minuutin kirjoitustahtiin ja näitä suollettiin liukuhihnalta 70-luvun alun soololevyille.
Soolodebyytillä soittivat myös muuan veljekset Tony ja Hunt Sales, jotka David Bowie myöhemmin kaappasi omiin juttuihinsa. Kuten monen muunkin Rundgrenin idean.
Maestron ei kuitenkaan kannata olla tästä harmissaan, sillä hänen alkupään soololevynsä olivat kohtuullisen suosittuja Yhdysvalloissa ja sisälsivät monta radiohittiä. Nyt olen ajautunut kuitenkin sivupolulle selittäessäni Todd Rundgrenin soolourasta. Sehän ei ole tämän kirjoituksen aihe.
Liekö syynä sitten ne piristeet vai mitkä, mutta mies on todellakin ehtinyt olla monessa mukana. Tekemiseen mahtuu oman soolouran lisäksi kuuluisia tuottajapestejä, video-ohjauksia ja jopa tietokoneen kuvaeditoinnin tablet-työkalun softan kehitys Apple II koneelle.
Rundgrenin tuottajauran voidaan katsoa alkaneen hänen tyytymättömyydestä Nazz-albumien soundeihin. Ensimmäinen hänen tuottamansa levytys taitaa olla edelleen julkaisematon Janis Joplinin biisi. Lisäksi hän oli äänittäjän ominaisuudessa The Bandin 'Stage Fright'-levyllä.
Hänen 70-luvun tuottajameriitit ovat melkoiset; Grand Funk Railroad - We're an American Band, New York Dolls - S/T, Patti Smith Group - Wave, Badfinger - Straight Up, Meat Loaf - Bat Out of Hell ja niin edelleen ja niin edelleen. Viimeksi mainittu taitaa muuten olla yksi maailman myydyimmistä äänitteistä, vaikka sen salaisuuksiin en yrityksestä huolimatta ole ikinä päässyt.
Edellistä listaa kun katsoo, niin huomaa Rundgrenin taituruuden vangita äänekästä kitararockkia radioystävälliseen muotoon. Hardrock, proto- ja taidepunk levyjen kontrasti miehen tuon ajan omaan tuotantoon on myös mielenkiintoinen. Rundgren nimittäin pyöritti juuri tuolloin 70-luvun puolessa välissä omaa Utopia-orkesteriaan, joka oli lavashowltaan lähempänä Parliament-kimalle hörhöyttä ja musiikillisesti progea ja fuusiojatsia syntetisaattorimaustein. Kaukana siis tuottamastaan kamasta. Mies myös soitti paljolti kitaraa tuottamillaan levyillä. Ja se kitarahan oli Eric Claptonen entinen psykedeelinen SG kyseenalaisine hippimaalauksineen..
Rundgrenin menestyksekäs tuottajan ura jatkui 80-90-luvulla samalla kun hänen oma musiikkinsa keskittyi tuolloin epämuodikkaaseen Utopia-orkesteriin. 90-luvulla hän teki myös kokeiluja 'interaktiivisten' CD-i levyjen kanssa. Mutta nyt taas meinataan palata miehen omaan musiikkiin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti