Viime aikoina Demis Roussos on jostain käsittämättömästä syystä pyörinyt soittimessa ja silmissä. Luoja yksin tietää miksi, sillä vaikka miehen täällä juuri käsitelty ensimmäinen soololevy onkin ihan pätevää tavaraa, niin muutenhan miehen musiikki ja hahmo ovat jollain tapaa aika korneja. Kaftaani päällä falsetissa laulava karvainen pullero, jolla oli kuitenkin aikamoinen flaksi naisten keskuudessa.
Kenties Sebastien Tellier on syntynyt edellä mainitun uudeksi inkarnaatioksi? Syntymäaika ainakin täsmää, sillä Tellier on syntynyt Roussoksen suosion huippuvuotena 1975. Tyylittelyn taitavien ranskalaisten tavoin Tellier on törkeän hienosti ominut Roussoksen hivenen suttuisen 70-luvun naistenmiehen ulkomuodon, vai mitä sanotte alla olevasta kuvasta?
Kumpi on kumpi?
Ranskalainen tyylittely mainittu, mikä ulottuu levyn kansiin asti. Tellierin 'löysi' alunperin Air-yhtye, joka otti hänet mukaan kiertueellensa. Tämän (käsittääkseni toistaiseksi viimeisen) levyn tuotannosta taas vastaa Guy-Manuel de Homem-Christo, joka on Daft Punk-duon toinen osapuoli. Tämä on muuten ensimmäinen kerta, kun Tellierin levyllä joku muu on tuotantovastuussa, kuin laulaja itse.
Sexuality käsittelee laulujen teemoiltaan yllättäen seksiä. Eikös tämä tyylitelty erotiikka myös kuulu niihin kansallisiin ennakkoluuloihin ranskalaisista yhdessä patonginsyönnin ja katumellakoiden kanssa? Levyn lyriikoita en valitettavasti pysty ranskankieltä taitamattomana luotaamaan, ja englanninkielikin, jolla osa kappaleista lauletaan valuu valitettavasti korvasta ulos. Levyn kappale 'Divine' edusti muuten Ranskaa vuoden 2008 Euroviisuissa. Näin ranskankielinen maailma on antanut kisoihin oman rohkean panoksensa elekro-popin saralla yhdessä belgialaisen Telexin kanssa.
Itse musiikki on tyyliteltyä ranskalaista elektronista musiikkia niin hyvässä, kuin pahassa. Tellierin biisien taustat ovat korostetun minimalistisia, eikä levy lähtenyt ihan alussa. Mutta loppua kohti levy alkaa toimimaan; jokainen juustoisen analogirumpukoneen isku tuntuu perustellulta ja arpeggiot soittavat ytimen nesteen puhtaita melodioita. Silmissä vilahtavat Emmanuelle, Demis, Dennis Wilsonin Beach Boys ja se ranskalainen 70-luvun naistenmies, minkä nimeä en muista, mutta jolla oli aikamoinen flaksi mimmien suhteen.
Tellier on ehkä oman zeitgeistinsa (ärsyttävä sana, mutta en keksi parempaa) artisti. Tällä tarkoitan muutaman vuoden takaista ranskalaisen eletronisen popmusiikin buumia. Tosin tämän levyn korkein sijoitus Ranskan albumilistalla jäi sijaan 33, vaikka artisti tosiaan oli Euroviisuissakin. Odotan silti mielenkiinnolla mitä on tuleman, jos ja kun hän vielä pökkäsee musiikkia ulos.
1 kommentti:
Oho. Miten tätä yhdennäköisyyttä ei ole ennen tajunnut?
Ensikosketus Demis Roussoukseen taisi olla kun Kahilainen matki häntä Kummelissa. Forever and ever kääntyi muotoon "Aina vaan ja uuuuuudestaaaan"
Lähetä kommentti