Jostain syystä levy on nyt lähiaikoina kuulostanut huomattavasti paremmalta.
Hankin Mau maun Arto Mellerin proosakokoelmasta innostuneena, sillä viime syksynä luin kirjailijan 'Pääkallolipun alla' kirjaa. Melleri seilasi aktiivisen kirjailija-aikansa rokin laitamailla, eikä tämä hänen ja Vesalan yhteisprojekti ollut ainoa varpaan kastelu musiikin maailmaan.
Riipisen tekemän kiintiökannen sisältä löytyy Vesalan Mellerin runoihin tekemiä jazz-teoksia, joita kirjailijan itsensä lisäksi lukee ja 'vokalisoi' Kari Sorvali ja näyttelijä Kari Väänänen. Väänänen yhdessä toisen kuosaajan Pellonpään kanssa pyöri tähän aikaan vahvasti musiikkimaailmankin puolella. Vesala soittaa levyllä rumpujen lisäksi syntikoita ja pölynimuria(!). Kitaristeina ovat Rechardt ja Tolonen, kumpikin tuttuja 70-luvun progen ja jazzin piireistä. Vahva puhallinsektio (mukana myös Juhani Aaltonen) töräyttelee Vesalalle ominaisia foniteemoja solistien välillä villinkin luennan taustalle.
Kokoonpanoa ja Mellerin taustoja tietäessä on tietysti varmaa, että levyä on äänitetty niin sanotusti kuoseissa. Niin tai näin, Mellerin lyriikkaa ei voi sivuuttaa myöskään olankohautuksilla. Mantereen reunalla seilaaminen tuo vahvoja muistumia Jim Morrisonin vastaavista retkistä. Musiikki ei ole myöskään sidottu 80-luvun alkuun, vaan voisi yhtä hyvin olla vuodelta 1978, 1968 tai 1998.
En ole hirveän kova friikun ystävä, mitä Vesalakin uransa aikana teki kovasti. Vaikka Mau mau seilailee välillä nimenmukaisesti 'maailman reunalla' se pysyy kuitenkin tukevasti miltei tällä puolella, ei sekoile eikä sheikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti