Ashra - Blackouts 1978

Ash Ra Tempelin kitaristi Manuel Göttsching julkaisi yhtyeen 'hajottua', kolme levyä putkeen (itse asiassa neljä, mutten ole viimeistä vuonna 1980 ilmestynyttä kuullut) tiivistettymällä nimellä Ashra, vaikka musisoi niillä lähes pelkästään yksinään. Ensimmäinen vuonna 1975 ilmestynyt soololevy 'Inventions for Electric Guitar' julkaistiin sentään miehen omalla nimellä, vaikka musiikillisesti sekin on hyvin lähellä näitä kolmea lättyä.

Ash Ra Tempel syntyi legendaarisella Länsi-Berliinin 'Zodiak'-klubilla, mistä ponnisti lukematon määrä muitakin bändejä - muun muassa Tangerine Dream, jonka rumpali Klaus Schulze sai häipyä yhtyeestä Ash Ra Tempelin rumpupallille. Sekä Dream, että Tempel luottivat alussa ja ensilevytyksissä aika freeform-jamivyörytykseen. ART vielä 'perinteisen' kitaravoittoisesti. Sikäli hauskaa huomata miten Dream, Klaus Schulze ja Tempel Ashra sitten myöhemmin tiivisti ilmailuaan hyvinkin sekvenssoituun kamaa - omalla tavallaan. Kaikissa näissä oli toki mukana paljon maalailevia sävyjä.

Siinä missä Göttsschingin soolo-ensilevy oli pätevä ja tätä vuonna 1976 seurannut Ashran 'New Age of Earth' suorastaan mestarillinen 'Blackouts' on ehkä kraut-levynä enemmän divari-tasoa. Levy ei ihan heti lähde ja sen melodiat ja sekvenssit kuulostavat hivenen makeilevilta. En nyt sano Jarrelta tai Oldfieldilta, mutta jotain sinnepäin. Ja vaikka tämä saksakama on myöhemmin saanut oman ansionsa ja Göttsching kitaristinakin omaperäinen, mieleen hiipii kaksi saman ajan englantilaista kitaristia; David Gilmour ja Steve Hillage. Eikä parhaimmillaan. Silti Blackoutsilla on hetkensä ja se parantaa vielä harppaillen loppua kohden. Vinyyliaikana levyn kakkospuolen täyttäneet 'Shuttle Cock' ja 'Lotus part 1-4' vetävät levyn pinnan yläpuolelle.

Göttschingin ekalla soololla 'Inventions for Electric Guitarilla' mies joutui vielä työstämään ja työskentelemään musiikkiaan nauhakaiun ja pöydällä heiluvan metronomin kanssa saadakseen kaikki synkkaan. Tällä levyllä helpotusta saadaan jo analogisilla sekvenssreillä, joiden päälle heitetään syntikkaa ja tietysti Göttschingin hypnoottisia kitarakuvioita/looppeja. Ja päälle tietty sooloilua. Mitään vokaaleja tai rumpurytmejä levyllä ei ole, vaikka muuten kaikki tikittävät polyrytmisesti.

Koko hoito levytettiin syyskuun kuluessa Berliinin Studio Romassa ja masteroitiin seuraavassa kuussa, jonka jälkeen englantilainen Virgin julkaisi seuraavana vuonna levyn. Ehkä ei miehen parasta antia, mutta onhan tässä aika makea maalattu kansi. Tälläisiä pitäisi tehdä edelleen!