Nauhamanipulaatiot, kokeilut, sekä minimalismi olivat olleet käytössä niin sanotuilla vakavammillakin säveltäjillä jo 50-luvun lopusta ja nämä nauttivat omassa klassis/taidemusiikki-skenessään yhdessä vaiheessa suurta arvostusta.
Populaarimmassa muodossa tyylilaji levisi ympäri länsimaisen musiikkikentän ja oikeastaan Suomi muutaman Albanian ohella on siitä erikoinen maa, ettei täällä tuohon aikaan julkaistu, kuin parin toimijan toimesta kyseisen tyylistä musiikkia. Suomen 'markkinoille' tavara oli liian marginaalia kustannettavaksi vinyylille ja taidemusiikkipiirit taasen ehkäpä liian ohuita.
Mutta eipä tämä muuallakaan mitään miljoonamyyntiä ollut; nykyään Australiassa asuvan Ariel Kalman 'Osmose' julkaistiin Société Française De Productions Phonographiques avustuksella ja levymerkillä 70-luvun lopussa. Levystä on julkaistu pieni uudelleenpainos, mutta artisti jakaa sitä myös digitaalisessa muodossa bandcamp-sivustollaan.
Kalma syntyi ja kasvoi Pariisissa, jossa hän opiskeli yliopistossa elektroniikkaa, tietojenkäsittelyä ja musiikkia. New Yorkin visiitin jälkeen hän palasi hetkeksi Ranskaan jatkaen alkaneita kokeilujaan elektronisen ja modaalisen musiikin parissa. Täältä matka sitten jatkui ympäri maailmaa pysähtyen toiselle puolelle Australiaan.
Levyn toiseksi tekijäksi on jossain ilmoitettu Richard Tinti, jonka Borneon sademetsissä kenttä-äänittämien luonnonäänien, rumpujen ja taustan päälle Kalma fiilisteli tai sävelsi minimalistisen elektronisen ja lauletun musiikin yhdistellen luonnon- ja soitinten äänet yhtenäiseksi kudokseksi. Tässä vaiheessa levylautasella ovat varmasti jo pyörineet Tangerine Dream, Popol Vuh ja Sand. Huilut, dronekoskettimet ja laulut kuorrutetaan kaikumatoilla. Levyn avaava 'Saxo Planetariel' on äänitetty livenä Pariisin Planetaariossa tähtitaivaan alla ja sen fonit tuovat mieleen Jojoukan pillit ja torvet. Sirkat ja kaskaat sirittävät nauhalta, phaseri heiluttaa ääntä, tremolo nakuttaa ja äänet vellovat joka suunnasta. Koko loppulevy mennään samanlaisissa kosmisissa tunnelmissa, välillä minimalististen melodioiden kera. Paljon koskettimia, niissä erilaisia skaaloituksia (mm. marokkolaisen kansanmusiikin).
Ariel Kalma tekee ja julkaisee edelleenkin elektronista musiikkia ja se on bandcamp-kuuntelujen perusteella erittäin asiallista edelleenkin. Kieli ja kulttuuripiiristä johtuen jonkinlainen skenen 'kadonnut levy' ja kiitos intternetin tuli näin vastaan. Mukava löytö ja levyn voi kuunnella + tilata täältä: https://ariel-kalma.bandcamp.com/album/osmose-1978-album-bonus-tracks-remastered-edition-2009
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti