Hector - Lapsuuden loppu 1974

Arthur C. Clarke toimii mukavana aasinsiltana yhdistäen edellisen postauksen tähän Hectorin vuoden 1974 Syksyn sävel-kilpabiisiin. Kappale oli säveleltä ja sanoitukselta Hector Harman omaa käsialaa ja haki innoituksena edellä mainitun Clarken edellisvuonna ilmestyneestä romaanista. Kyseinen kirja löytyy omastakin hyllystä, mutta on toistaiseksi lukematta, toisin kuin 2001 ja 2010.

Vuoden 1974 skaban voitti suosionsa huipulla ollut Jussi & The Boys K.W. Blomqvistin anarkistisella iloittelulla ja idioottimaisen tarttuvalla tuttifrutti-mukaelmalla 'Metsämökin tonttu'. Yhtye esiintyi MTV:n puvustuksesta haetut eläin- ja munkkivaatteet päällä.

Lavalle niin ikään pukeutuneena noussut, eli glam-syksy 74:ää viettävä Bowie.. anteeksi Hector esitti biisin haudankaivajan viitassa ja naama valkoisessa maskissa heittäen itsensä tämän jälkeen ilkeiden tv-sketsien ja Sleeppari-pilkan kohteeksi. Huhujen mukaan musta silmämeikki johtui snagaritappelussa saadusta mustasta silmästä, mikä lienee täyttä vuoden 1974 paskapuhetta.

Bowie lipsahti äsken vahingossa, mutta sinne 70-luvun alun okkultisti-Bowieen tämä biisi musiikillisesti, sekä lyriikallisesti kumartaa. Samasta lähteestä lienee tullut idea yliampuvaan puvustukseen. Kappaleen lyriikka on toden totta synkeä ja maalaa kuvaa ihmiskuntaa kohdanneesta hetkestä, josta ei ole paluuta takaisin. Matti Bergströmin tuottamat taustat huokailevat sieltä aiemminkin tutusta Moody Bluesista ja ehkäpä 60-luvun lopun Elviksen paluulevyistä. Hector heitti kuitenkin niin sanotusti jotain ihan muuta viihteelliseksi mielletyssä Syksyn sävelessä. Kappale sijoittui neljänneksi huolimatta Hectorin tuon hetken suosiosta ja sen esiintymisnauhoitus jyrättiin ajan tyyliin seuraavien ohjelmien alle.

Kappale on tyylillisesti lähellä samana vuonna ilmestynyttä Hectorock I:stä, mutta tehty sen julkaisun jälkeen, eikä löydy pitkäsoitoilta, vaan julkaistiin singlenä, b-puolenaan samalla tavalla upea, mutta surumielinen ja ankea 'Jatkuvuus'. Jostain syystä kyseiset kappaleet löytyivät 80-90-luvun 'Hectorin parhaat' cd-kokoelmalta, jolloin nämä tuli kuultua ja pakkohan se on myötää näiden vaikuttaneen. Ja Hector itsehän on sitä mieltä, että tämän ajan musa on 'roskaa ja muiden matkimista' ja diggailee jotain ysärilevyjään - ja ennenkaikkea Mestarit kauttaan..