Torch Song - Toward The Unknown Region 1995

90-luvulla Brittein saarilta tulivat Orbital, The Orb ja William Orbit, jotka nimiensä samankaltaisuuden lisäksi purjehtivat elektronisen musiikin uudenaikaisessa osassa, joka hetken aikaa oli hyvin suosittua valtavirrassakin. Näistä jokainen aloitti musiikintekemisen toki jo 80-luvun puolella; Orbitin Torch Song-yhtye yhdisteli kasarilla kolmen levyn verran akustisuutta, elektronista ja naislaulua. Tämän lisäksi Orbitilla oli sormensa pelissä Bassomatic-house/tekno-projektissa.

Toward The Unknown Region jäi yhtyeen viimeiseksi levytykseksi ja William Orbit on sen jälkeen niittänyt kaupallista mainetta muun muassa sarjalla aika juustoisia levytyksiä, joilla klassista yhdistetään teknoon, sekä todellisen megahitin Madonnan 'Ray of Light' levyn tuottajana ja säveltäjänä.

Kirjoituksen aiheena oleva levy oli miltei vuosikymmenen veke omasta levysoittimesta ja kuulosti parin vuoden alkuhuuman jälkeen vuosikaudet joogameditaatio-levyltä. Liekö aivoni siirtyneet surulliseen nostalgiavaiheeseen, vai spektrin laajeneminen kuuntelemaan juustoisintakin new agea, levy kuulostaa vuosien jälkeen yllättävän freesiltä.
Jossain vaiheessa häirinneet eteeriset naishuokailuvokaalit ovat ihan asiaa ja mikä yllättävintä; levyn soundit ja verkkaiset biitit eivät tunnu vanhenneen juuri ollenkaan. Johtuu siitä, että tälläkään ei ole takerruttu tiettyyn aikansa muotibiittiin, vaan syvät bassot kouraisevat alhaalta, kaiut kimpoilevat ja yksinkertoiset arpeggiot ja padit nousevat välillä pintaan ja katoavat taas horisonttiin. Rahiseva elokuvallinen jousisämple ilmestyy jostain. Eteerinen laulu flirttailee kannen kera aikansa new age levytysten kanssa ja laulu toimii lähinnä yhtenä instrumenttina muiden joukossa. Valtava kaikumassa seilailee ja katoaa välillä. Jos tämän johonkin karsinaan halauisi laittaa, niin ambient dub on oikea termi. Mukana on myös akustista perkussiota (toki efektoituna ja kaiutettuna), jotka tuovat mieleen Bunny Wailerin hengellisen roots-reggae debyytin 'Blackhearted Manin'. Levy on myös jännä sekoitus melankoliaa ja suorastaan jylhän unenomaista menoa.

Jälkimmäinen huomio on kaiketi oikea, sillä dub-pohjainen musiikki eli ja voi hyvin 90-luvulla Jamaikan sijasta juuri Isossa Britanniassa ja Lontoossa jamaikalaisten artistien keskittyessä kokaiinireteilyyn- ja panojuttujen laulamiseen Casio-lelusynan ja piiskaavan biitin päälle.

Orbitin Madonna-tuotannossa kuulee, että tältäkin levyltä on jotain uinut sinne, mutta parhaimmillaan Toward The Unknown Region on mukavaa ja lyriikatonta taustamusaa erilaisiin puuhasteluihin.